No niin, pyykkivuori hipoo taivasta. Rami nukkuu sohvalla jo toista vuorokautta putkeen.Waltteri on tylsistynyt. Koira on tylsistynyt. Siiri on normaali itsensä, vaikkei syökään juuri mitään. Aaro ei enää oksenna kaikkea mitä nielee (eilen ei herralla pysynyt vesikään sisuksissa). Mulla särkee pää niin ettei eteensä näe. Kiltti postipoika toi kasan laskuja. Sukkia pitäisi neuloa, mutta ranne huutaa hoosiannaa. Työkkärissä on pakko käydä tänään. Taidan aivastaa kaikki mahatautipöpöt sinne, siitäpähän saavat kun kiusaavat toista typerillä asioilla.Ruokaa kai täytyisi tehdä sirkukselle, etteivät ihan näänny. Tosin kenelläkään ei ruokahalu ole oikein palautunut vielä. Pakkaaminen olisi jo hyvä aloittaa, että muutosta tulisi edes hiukan järjestelmällisempi kuin tähän muuttaessa. Ihanaa kuitenkin päästä isompaan asuntoon.

Toissapäivänä laitoin netissä hakemuksen työvoimapoliittiseen koulutukseen. Jos siihen pääsen, olen 1½ vuoden päästä ammatiltani lvi-asentaja! Jee! Jos Niina ja minä onnistumme suunitelmissamme, Aaro ja Siiri menevät koulutuksen alkaessa Niinalle päivähoitoon ja samalla ratkeaa moni onkelma.

Hengissä kuitenkin ollaan ja kohta kai ollaan äärettömän vahvoja, jos kerran kaikki vahvistaa mikä ei tapa. Sanon silti ison YÖKYN tällaisille taudeille. Paimioon paranemistoivotuksia.